turkki (3)
substantiivi
-
Kieli, jota puhutaan Turkissa; turkin kieli.
Hän opiskelee turkkia Helsingin yliopistossa.
Taivutus
yks. nom. turkki, yks. gen. turkin, yks. part. turkkia, yks. ill. turkkiin, mon. gen. turkkien, mon. part. turkkeja, mon. ill. turkkeihin.
Hait useita sanoja sisältävällä fraasilla. Kokeile hakea sanoja erikseen:
Esimerkit
Hän puki päällensä lämpimän turkin.
Vanha turkki oli pitkään hänen suosikkinsa.
Turkki lämmittää hyvin talven pakkasilla.
Käännökset
Sanonnat
"Jos huhtikuussa paita päällä halkoja hakataan, niin toukokuussa turkki päällä toukoja kylvetään."
"Jos Urpona on paita päällä, niin kesällä on turkki päällä."
Liittyvät sanat
puoliturkki, turkin kieli, turkki, mokkaturkki, tekoturkkiLäheisiä sanoja
turkistarhuri, turkistuote, turkistuottaja, turkki, turkkilainen, turkkiliivi