turkki (3)

substantiivi

1. Kieli, jota puhutaan Turkissa; turkin kieli.

   Hän opiskelee turkkia Helsingin yliopistossa.

Taivutus

yks. nom. turkki, yks. gen. turkin, yks. part. turkkia, yks. ill. turkkiin, mon. gen. turkkien, mon. part. turkkeja, mon. ill. turkkeihin.

Hait useita sanoja sisältävällä fraasilla. Kokeile hakea sanoja erikseen:

Synonyymisanakirja

turkki (3)

1. päällys.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Hän puki päällensä lämpimän turkin.
Vanha turkki oli pitkään hänen suosikkinsa.
Turkki lämmittää hyvin talven pakkasilla.

Käännökset

Sanonnat

"Jos huhtikuussa paita päällä halkoja hakataan, niin toukokuussa turkki päällä toukoja kylvetään."

"Jos Urpona on paita päällä, niin kesällä on turkki päällä."

Läheisiä sanoja

turkistarhuri, turkistuote, turkistuottaja, turkki, turkkilainen, turkkiliivi